Olin varsin mielissäni kun huomasin, että Benja ja Papu ovat lopettaneet viime kesäisen patjalle tunkemisen. Eryx sen sijaan tulee välillä patjalle. Onneksi vain jalkopäähän toisinkuin Papu ja Benja.
Kun Eryx ensi kertaa tänä kesänä pääsi telttaan nukkumaan se oli alkuun varsin levoton. Ensinnäkin se piti houkutella teltaan herkkujen avustuksella. Teltassa herra juoksenteli ympäriinsä, vinkui ja vähän haukahteli. Aina pieneksi toviksi se malttoi raihoittua ja sitten ramppaaminen ja ääntely alkoi uudelleen. Ensimmäisenä iltana tämä toistui joitakin kertoja.
Toisena iltana Eryx kävi teltasssa heti makuulleen ja oli aivan rauhallinen. Pahaksi onneksi Papu alkoi tarhassa haukkua ohi kulkijaa (olimme siis omassa pihassa) ja Eryx säntäsi pystyyn. kun olin saanut Eryxin juuri rauhoittumaan Papu aloitti suudelleen haukkumisen. Sama toistui kolme kertaa kunnes lopulta nukahdin.
Kolmantena iltana Eryx säntäili päin teltan seiniä ja lopulta se oli pakko viedä ulos teltasta, jotta teltta ei hajoaisi.
Basin telttaan totuttelun aloitinkin hieman rauhallisemmin. Syynä oli, että se ei ole vielä kovin tottunut olemaan sisällä, kun ei edellisessä kodissa ollut käynyt koskaan sisällä vaan asunut pelkästään ulkotarhassa. Eikä se ole käynyt vieläkään kuin muutaman kerran sisällä. Olin hieman ennakko luuloinen, mutta Basi meni innolla teltaan. Syötin sille siellä herkkuja ja annoin sen rauhassa tutkia ympäristöä. Käväisimme teltassa vain muutaman minuutin, mutta Pasi tykästyi teltaan niin, että sen joitui tuomaan miltei väkisin sieltä ulos. Mikä ei tietenkään haittaa jatkoa ajatellen, sillä mitä paremmin koira viihtyy teltassa sitä helpompi sen kanssa on siellä olla.
Kaikin puolin telttailu näyttää sujuvan tällä hetkellä varsin mukavasti vaikka Eryx ja Basi kaipaavatkin vielä harjoitusta. Seuraavaksi taidankin lisätä teltassa nukkuvien koirien määrää.
