Ladut olivat erinomaisessa kunnossa kuten aina Syötteellä ja maisemat upeat. Hiihtokilometrejä kertyi yhteensä reilut 120 km. Alkuperäisenä tavoitteena oli hiihtää enemmän kuin vuosi takaperin, jolloin hiihdin viikon aikana 150 kilometriä, mutta etelän huonon lumitilanteen ja oman laiskuuden ja kiireiden takia hiihtämien jäi aika vähäiselle. Sen verran olin kuitenkin ehtinyt hiihtää ennen lomaa, että hiihto sujui mukavasti eikä tarvinnut väkisin vääntää.
Maisemat ja urat olivat myös mahtavat koirilla ajettavaksi. Viereiselle suolle tehtiin pieni lenkki, jossa pääsi ajelemaan. Lisäksi koirilla ajettiin moottorikellka uralla, jossa sai olla tarkkana että mihin aikaan lähti ajamaan jottei jäänyt hurjastelevien kelkkailijoiden alle. Lisäksi koirat pääsivät juoksemaan Syötteen kanssallipuiston talviretkeilyreitille Toraslammen reissulla.
Toraslammelle suuntasimme isän kanssa keskiviikko aamuna. Lähdimme mökin pihasta, isä noin 9 aikaan, ja minä miltei kaksi tuntia myöshemmin. Meno matkalla äiti ja sisko liittyivät yhdenhengen hiihto seurueeseeni luontokeskuksen kohdalla, josta hiihdimme yhdessä Toraslammelle. Isä tuli kiertoreittien kautta ja sattumalta kohtasimme vähän ennen tupaa kohdassa jossa talviretkeilyreitti kohtaa hiihtoladun.
Tuvalla oli mennessämme päiväretkeilijöitä paistamassa makkaraa. Kohta sinne saapui myös kuukkeleita.
Heittelimme niille vähän leipää ja koiratkin kiinnostuivat niistä. Matka oli ollut koirille sen verran lyhyt vaikkakin reilut pari kymmentä kilometriä, että isä kävi vielä Rytituvan suuntaan jatkuvalla talvireitillä ajamassa hieman toista tuntia.
Ilta meni mukavasti ruokaillessa ja lehteä ja kirjaa lukiessa sekä koirien huollossa. Basi oli illan varsin levoton kunnes vaihdoimme sen ja Eryxin paikkoja niin, että Basi oli oven vieressä( koirat olivat hihnassa, jotta Eryx ja Basi eivät ryntäile kamiinaan). Oven vieri paikalla oli paljon viileämpi ja Basi rauhoittui siihen makaamaan. Koirien vedet loppuivat illalla ja oli yllättävän suuri homma sulattaa kaamiinan päällä 3 litraa vettä. Olisihan sen voinut kaasuliedelläkin tehdä,mutta emmen viitsineet tuhlata kaasua kun tuvan lämmittämiseksi kamiinassa oli tuli. Yöllä Basi herätti ramppaamalla ympyrää ja sillä olikin todella kova vessahätä. Muuten yö sujui ilman kommelluksia.
Olimme kuulleet etukäteen, että Toraslammen tupa on kuuluisa kummituksistaan, mutta niitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lisäksi suhtauduimme ajatukseen kummitusten olemassa olosta erittäin skeptisesti. Myöhemmin tuli luettua joitakin kokemuksia Toraslammenkummituksita ja olen tyytyväinen, että luin vasta jälkeen päin. Muuten olisi saatanut tehdä mielikuvitus tepposet. (Koska en edelleenkään usko kummituksen olemassa oloon)
Seuraavana aamuna hiihdin Ahmatuvan kautta ensin Syöte
Shopille, jossa jo mökille ehtinyt Isä otti rinkkani ja hiihdin siskojen kanssa
Pytkynpirtin latukahvilalle. Pytkynpirtiltä hiihdin vielä äidin kanssa mökille.
Matkaa kertyi päivän aikana 34 km, josta hieman vajaa puolet hiihdin rinkan
kanssa. Vastoin odotuksai lihakset eivät olleet lainkaan kipeät tai edes kovin
väsyneet ja niinpä hiihdin äidin ja siskon kanssa viimeisen päivän kunniaksi
vielä Ahmatuvalle. Takaisin tultiin Ylpiätuvan kautta
Reissussa tuli vastaan niin hienoja maisemia ja kuvauksellisisa paikkoja, että aloin vakaasti harkita pienen mukaan mahtuvan kameran ostamista, puhelimen kamera kun ei laadultaan ole paras mahdollinen ja muutenkin on epäköytännöllinen.
