Pennun odotus alkoi noin 4 kuukautta sitten kun kyselin kasvattajalta tulevasta pentueesta. Siitä se jännittäminen ja odottaminen sitten alkoi. Ensin piti odotaa, että tuleeko emä tiineeksi ja kuinka tiineys edistyy. Eniten jännitti, että kuinka paljon narttupentuja syntyy, koska sellainen oli toiveissa. Pentujen synnyttyä jäin odottamaan, että olisiko joukossa joku sopivan luonteinen ja myös ulkomuodoltaan sopiva pentu (koska tarkoitus olisi ruveta käymään koiranäyttelyissä). Odotin malttamattomana pentueen geenitestituloksia (dalmatiankoirapentueet, joissa on mahdollista esiintyä LUA geeni, joka poistaa rodulle tyypillisen taipumuksen uraattikiteisiin, testataan) ja eläinlääkärintarkastusta, jotta saisi lopullisen varmuuden siitä mikä pentu mahdollisesti tulisi minulle. Lopulta päästiin tammikuun loppuun ja selvisi, että minulle on tulossa mustapilkkuinen, molemmin puolin kuuleva, terve, HUA narttupentu.
Torstaina 8.2. Kävin hakemassa pennun uuteen kotiinsa. Pennun nimeksi tuli Kalla ja se on oikein reipas tapaus. Ensimmäiset päivät kuluivat enimmäkseen nukkumalla ja ulkona käymiseen totuttelemalla. Nyt Kallan touhuihin on tullut selvästi lisää vauhtia kun alkaa kotiutua. Innolla seuraan pennun kasvua ja kehitystä sekä odotan että tulee vähän lisää ikää niin päästään harrastamaan.
