Hiihtoloma vko 9 ja retki Toraslammen autiotuvalle

Hiihtolomaksi suuntasin perheen kanssa Pudasjärven Syötteelle. Pikku- Syötteen kupeesta Lohilammen rannalta oli varattuna mökki viikoksi. Lunta oli reilusti ja säät erinomaiset n. 10 astetta pakkasta pävällä ja yöllä hiukan kylmempää. Tykkyä oli puissa huipuilla.

                                      Iso-Syötteen huipulla

                                Lohilammen rannalta
Ladut olivat erinomaisessa kunnossa kuten aina Syötteellä ja maisemat upeat. Hiihtokilometrejä kertyi yhteensä reilut 120 km. Alkuperäisenä tavoitteena oli hiihtää enemmän kuin vuosi takaperin, jolloin hiihdin viikon aikana 150 kilometriä, mutta etelän huonon lumitilanteen ja oman laiskuuden ja kiireiden takia hiihtämien jäi aika vähäiselle. Sen verran olin kuitenkin ehtinyt hiihtää ennen lomaa, että hiihto sujui mukavasti eikä tarvinnut väkisin vääntää.
   Maisemat ja urat olivat myös mahtavat koirilla ajettavaksi. Viereiselle suolle tehtiin pieni lenkki, jossa pääsi ajelemaan. Lisäksi koirilla ajettiin moottorikellka uralla, jossa sai olla tarkkana että mihin aikaan lähti ajamaan jottei jäänyt hurjastelevien kelkkailijoiden alle. Lisäksi koirat pääsivät juoksemaan Syötteen kanssallipuiston talviretkeilyreitille Toraslammen reissulla.

                                        Uran avaamista suolle
  Toraslammelle suuntasimme isän kanssa keskiviikko aamuna. Lähdimme mökin pihasta, isä noin 9 aikaan, ja minä miltei kaksi tuntia myöshemmin. Meno matkalla äiti ja sisko liittyivät yhdenhengen hiihto seurueeseeni luontokeskuksen kohdalla, josta hiihdimme yhdessä Toraslammelle. Isä tuli kiertoreittien kautta ja sattumalta kohtasimme vähän ennen tupaa kohdassa jossa talviretkeilyreitti kohtaa hiihtoladun.
 Tuvalla oli mennessämme päiväretkeilijöitä paistamassa makkaraa. Kohta sinne saapui myös  kuukkeleita.

                                        Kuukkeli
 Heittelimme niille vähän leipää ja koiratkin kiinnostuivat niistä. Matka oli ollut koirille sen verran lyhyt vaikkakin reilut pari kymmentä kilometriä, että isä kävi vielä Rytituvan suuntaan jatkuvalla talvireitillä ajamassa hieman toista tuntia.
  Ilta meni mukavasti ruokaillessa ja lehteä ja kirjaa lukiessa sekä koirien huollossa. Basi oli illan varsin levoton kunnes vaihdoimme sen ja Eryxin paikkoja niin, että Basi oli oven vieressä( koirat olivat hihnassa, jotta Eryx ja Basi eivät ryntäile kamiinaan). Oven vieri paikalla oli paljon viileämpi ja Basi rauhoittui siihen makaamaan. Koirien vedet loppuivat illalla ja oli yllättävän suuri homma sulattaa kaamiinan päällä 3 litraa vettä. Olisihan sen voinut kaasuliedelläkin tehdä,mutta emmen viitsineet tuhlata kaasua kun tuvan lämmittämiseksi kamiinassa oli tuli. Yöllä Basi herätti ramppaamalla ympyrää ja sillä olikin todella kova vessahätä. Muuten yö sujui ilman kommelluksia.
Olimme kuulleet etukäteen, että Toraslammen tupa on kuuluisa kummituksistaan, mutta niitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lisäksi suhtauduimme ajatukseen kummitusten olemassa olosta erittäin skeptisesti. Myöhemmin tuli luettua joitakin kokemuksia Toraslammenkummituksita ja olen tyytyväinen, että luin vasta jälkeen päin. Muuten olisi saatanut tehdä mielikuvitus tepposet. (Koska en edelleenkään usko kummituksen olemassa oloon)

                                      Tupa ennen tavaroiden levittämistä

                                             Ladut olivat mahtavassa kunnossa

Seuraavana aamuna hiihdin Ahmatuvan kautta ensin Syöte Shopille, jossa jo mökille ehtinyt Isä otti rinkkani ja hiihdin siskojen kanssa Pytkynpirtin latukahvilalle. Pytkynpirtiltä hiihdin vielä äidin kanssa mökille. Matkaa kertyi päivän aikana 34 km, josta hieman vajaa puolet hiihdin rinkan kanssa. Vastoin odotuksai lihakset eivät olleet lainkaan kipeät tai edes kovin väsyneet ja niinpä hiihdin äidin ja siskon kanssa viimeisen päivän kunniaksi vielä Ahmatuvalle. Takaisin tultiin Ylpiätuvan kautta

Reissussa tuli vastaan niin hienoja maisemia ja kuvauksellisisa paikkoja, että aloin vakaasti harkita pienen mukaan mahtuvan kameran ostamista, puhelimen kamera kun ei laadultaan ole paras mahdollinen ja muutenkin on epäköytännöllinen.

Talvi ihmisen piinaviikot

Viime viikkoina keli on ollut surullinen. Muutama päivä luntaja ja sitten jälleen jääkelejä. Viime perjanaina olimme koirien kanssa luistelutapahtumassa ajattamassa ihmisiä. Tai tarkennettuna ihmiset saivat ajaa itse kahdella koiralla niin, että minä talutin koiria, jotta vauhti ei kasvaisi liian suureksi tai olla kyydissä, jolloin isä ajoi urheilukenttää ympäri heidän kanssaan. Laskiaisena päästiin myös naapurin pellolle ajamaan.
     Benjan juoksu aika on tuonut omat lisämausteensa lähiviikkojen tapahtumiin. Luistelutapahtumassa meinasi käydä nolo vahinko. Eryx ja Benja olivat juoksemisvuorossa kun yht' äkkiä Eryx, joka siihen asti ei ollut osoittanut mitään kiinostuksen merkkejä, yritti astua Benjan. (Benjalla siis oli juoksut meneillään, mutta yleensä Eryx ei vetäessä ole kiinnostunut nartuista. Edes silloin kun niillä on tärpit) Kaikeksi onneksi saimme isän kanssa eroteltua ne eikä vahinko ehtinyt tapahtua. Lisäksi olimme niin onnekkaita, että tapahtuma oli jo lähenemässä loppua, joten tapahtuma hetkellä paikalla ei ollut kuin yksi tuttu ihminen.
    Laskiais ajoitakin Benja joutui jäämään pois, koska Basi osoittaa ylitse vuotavaa innokkuutta Benjaa kohtaan. Ajaminen sujui kuitenkin hyvin kolmellakin koiralla.
Jo edellä mainitun innokkuuden takia Basi päätti lähteä omalle lenkilleen.( Liki samantien kun olin sen vienyt tarhaan lenkin jälkeen) Ihmetystä herättäävää tässä oli se, että tarhan ovi oli lukittu munalukolla ja verkon yläreunassa on viisteet, jotta sieltä ei pääsisi kiipeämällä yli. Jollain konstilla Basi oli kuitenkin päässyt yli tarhasta ja juoksenteli etupihalla.

Viikonlopuksi on jälleen luvassa pakkasta ja hieman lunta. Nyt keli on kuitenkin sateinen ja muistuttaa enemmän lokakuista kuin helmikuista. Onneksi on olemassa moottorirata, jossa löytyy latua hiihdettäväksi.

Jäällä

Lauantaina oli hieno keli ja retki suuntautui jäälle. Minä menin hiihtäin, isä koirilla ja siskot kengillä ja lumikengillä. Mukana oli myös lähellä asuva koiravaljakkoharrastaja  pariskunta kuuden siperianhuskynsa kanssa. Jäätä pitkin menimme laavulle johon minulla oli rannasta matkaa 4 km, kävelijöillä 2 km ja valjakoilla kiertotietä 6 km.
Laavu sijaitsee saaressa oikein erinomaisella paikalla. Sinne menimme paistamaan makkaraa ja juomaan kahvia/kaakaota sekä turisemaan mukavia. Paikalle saapui myös moottorikelkkailijoita. Jäällä oli paljon porukkaa: hiihtäjiä, luistelijoita, moottorikelkkailijoita ja pilkkijöitä. Tulistelun ja evästelyn jälkeen minä ja siskot suuntasimme kohti rantaa ja valjakot jatkoivat matkaa. Yhteismatkaksi koirille kertyi n. 12km.

Iltapäivällä kävin vielä lumikenkäilemässä ja tarkistamassa majaileeko vanha kettu vielä pesäpaikassaan. Siellähän se oli :). Jälkiä oli pesä aukon ympärillä runsaasti ja huurua oli kertynyt juurakoihin aukon suulle. Päivän ulkoilut ja retkeilyt olivat mieltä virkistäviä. Jalat olivat tosin tyystin toistamieltä hiihto ja lumikenkäily määrään suhteessa ylen palttisesta rasituksesta.

Ukkohalla-Paljakka ajot 15.-17.1.2016

Perjantai aamulla starttasimme kohti Hyrynsalmen Ukkohallaa. Ukkohallassa yövyimme mökissä. Mökki oli varsin viihtyisä, mutta siinä oli päinvastainen ongelma kun Evolla. Mökin patterit eivät toimineet, joten alkuun siellä oli perin viileät tunnelmat. Tällä kertaa sai käyttää takkaa niin kauan kun puita riitti ;). Naapureina oli  kolme koira porukkaa.

Kisa alkoi lauantaina aamupäivällä. Pakkasta oli -17. Ensimmäiset koirat MD7- luokassa lähtivät kello 11. Varikolla oli jo tunnelma korkealla kun saavuimme sinne. 7 koiran luokan ajajat valjastivat koiriaan ja kuten aina valjakko kisoisssa ääntä piisasi. Siitä mekin suorimme vähän ajan kuluttua kohti lähtöviivaa. Edellinen lähtijä miltei myöhästyi lähdössä ja Isä sai hyvän lähdön kun koirat lähtivät takaa ajoon. Meillä hadlereilla( minä ja äiti) oli muutama tunti aikaa ennen kuin lähdimme Paljakkaan, jossa checkpoint sijaitsi. Paljakkaan koirat saapuivat paljon odotettua nopeammin ja meille handlereille meinasi tulla kiire. Onneksi oli GPS- paikannin osunut arvonnassa kohdalle ja saatoimme siitä seurata matkan edistymistä.

Tauon alussa juotettiin/syötettiin koirat. Benja ei halunnut aluksi juoda/syödä, mutta jonkin ajan kuluttua sekin saatiin syömään. Mushereille ja handlereille oli hulppeat oltavat hotelli Paljakassa ja Paljakkatalossa. Joista ensiksi mainitussa oli Mushereille kisaan kuuluva ruokailu. Samaa sapuskaa saivat muutkin pientä maksua vastaan. Talot olivat mushereille myös erinomainen varusteiden kuivatuspaikka sillä liki kaikkilla 4 koiran luokan ajajilla oli varusteet hiessä mäkisen radan jälkeen.

 Tauon aikana( joka siis oli 5 h) tapasimme uusia ihmisiä ja kuulin ja osallistuin moniin mielenkiintoisiin keskusteluihin. Tauolla tasattiin myös kilpailijoiden ajat, joissa oli eroavaisuuttaa koska kilpailijat lähtivät lähdössä minuutin välein. Tästä johtuen toiselle kierrokselle lähdettäessä nopein maalissa oli voittaja.

Toiselle kierrekselle Isä starttasi kaksi minuuttia toisen kilpailijan jälkeen ,jonka kanssa hänellä oli ollut tiukka kisa esimmäisellä kierroksella. Sama jatkui toisella kierroksella. Pakkanen kiristyi illan aikana aina -30 asti. Lopulta Isä tuli maaliin 3. noin 30 sekunttia ennen vastustajaansa. Isä oli myös puhdasrotuisten kolmanneksi nopein ajaja.

Kisa oli kokonaisuutena erittäin hyvä. Koirat juoksivat erinomaisesti, puitteet olivat hyvät, kilpailijat olivat pääasiassa asiallisia ja urheiluhenkisiä ja kaikki järjestelyt pelasivat mielestäni juuri niin kuin pitääkin.

Evo 2.-3.1.2016

Lauantai aamupäivällä koirat ja kamppeet pakattiin autoon ja nokka suunnattiin kohti Evoa. Evolla oli varattuna Niemisjärvillä sijaitseva Niemistupa. Niemistupa oli erittäin viihtyisä ja kaikki tarpeelliset varusteet löytyivät. Ainoa harmi oli, että edellinen mökkiläinen oli joko innokas lämmittäjä tai ei ollut ymmärtänyt varaavan takan toiminta periaatteita. Tuloksena oli, että mökissä oli 27 astetta lämmintä. Se mikä tekee jutusta harmillisen oli, että innnolla odotin lämmitys puuhia, mutta pesään ei voinut laittaa tulta kuin vasta illalla ja silloinkin pienen mökin viilennyksen jälkeen.

                                        Lähteissä otettu kuva mökistä
Lauantaina Isä ajoi koirilla kahdessa erässä 26+24 eli yhteensä 50km 5 tunnin tauolla, Kaikki koirat juosivat hyvin ja palautuivat erinomaisesti tauon aikana. Tämän Evon reissun päätarkoitus olikin olla kenraali harjoituksena Ukkohalla-Paljakka ajoihin.

Iltapäivällä kun aurinko laski sai hyviä kuvia. Tässä muutamia.

Iltapäivällä syötiin herkullista ruokaa ja illalla saunottiin. Sauna oli erillisessä rakennnuksessa saunatuvan kera. Pakkanen kiristyi illalla -17 asteesseen.

                              Papu nukkumassa ensimmäisen kierroksen jälkeen.


Sunnuntai aamuna oli satanut jo jonkinverran lunta. Pihaan ilmestyi pyörimään myös innokas venäjänajokoira, joka oli ilmeisesti hukannut jäljen koska jäi haahuilemaan mökin ympäristöön. Lopulta metsästäjät hakivat koiransa pois. Enne lähtöä paistettiin vielä makkaraa mökin pihassa nuotio paikalla.

Leikkimistä pellolla

Tänään oli upea pakkaspäivä. Mittarissa komeili lukema -14. Aurinko paistoi kauniisti ja koirilla oli intoa. Mukana olivat Basi ja Tilko, joista leikkiminen oli tietysti lenkin huippujuttu. Tässä hieman kuvasaldoa lenkiltä.