Enää viikko aikaa, sitten haen pennun kotiin. Jos osaisin olisi kiva kirjoittaa ylös, että miltä tuntuu elämä ilman omaa koiraa. Voisi sitten jälkeen päin lukea ja muistella miltä tuntui kun ei vielä ollut koiranomistaja. Tietysti olen aiemminkin huolehtinut koirista, mutta ne ovat olleet vanhempien koiria eikä minulla ole ollut yksin täysivastuu niiden hoitamisesta. Hoitokoiriakin minulla on ollut, mutte ne viipyvät vain vähän aikaa kerrallaan.
Hoitokoirien myötä sitä on mielenkiintoisesti huomannut, että kuinka paljo ajatukissa koirat ovat vaikka niitä ei tietoisesti ajattele. Sitten kun on ollut vähän aikaa koira, esim. Viikon ja se lähtee pois huomaa tämän. Vähän väliä putkahtelee ajatuksia: "kelloan 17 pitiäisiköhän koiralle antaa ruokaa", "kello on 22 pitäisikö käyttää koirapihalla"," onkohan se ollut kiltisti sillä välin kun olin poissa", "onkohan se iloinen kun tulen takaisin", "mihin aikaan pitäisi herätä aamulla että ehtii käyttää koiran kunnolla pihalla?" Ja aina yht' äkkiä havahtuu, että ai niin eihän kotona ole koiraa, ei tarvitse viedä koiraa ulos, ei ruokkia, eikä siellä ole kukaan odottamassa kun tulen kotiin.
Valitettavasti en osaa järjellisesti kuvailla miltä tuntuu kun ei ole koiranomistaja. Ehkä se tuntuu siltä, että ei ole velvoitteita ketään kohtaan ja saa tehdä mitä huvittaa. Toisaalta se tuntuu siltä, että kotona ei ole ketään joka odottaisi sinua ja moneen paikkaan pitää mennä ihan yksin. Ei koiranomistajalla voi olla rahaa enemmän kuin omiin tarpeisiin, koiranomistajalla on rahaa lähinnä koiran tarpeisiin. Mutta mikä olisi parempi sijoituskohde? Auton tai minkään vastaavan asian hankinta tuskin tulee ajankohtaiseksi pitkään aikaan ja ulkomaanmatkat ovat vain haaveilua vaikka niihin olisikin rahaa, koska ensinnäkin en tiedä mihin ensimmäiseksi haluaisin, mielenkiintoisia paikkoja on liikaa. Toiseksi kenet ottaisin mukaan, ihan yksin ei ole kiva mennä. Kolmanneksi kielitaito on hyvin heikko, pitäisi palkata tulkki. Neljänneksi koulusta ei viitsi lintsata kovin paljo ja ei ole syyslomia ei hiihtolomia, joulua vietän mieluusti perinteisin menoin ja Suomen kesä on niin ihana, että silloin tuntuisi vähän hassulta lähteä mihinkään. Siis, aivan hyvin voin sijoittaa pennoseni koiraan ja matkustaa sitten joskus kun a) tiedän mihin haluan b) löydän jonkun kenen kanssa lähteä c) opin englantia ja d) en ole enää koulussa, josta en raaski lintsata tai omatuntoni on paatunut ja velvollisuudentunto kadonnut enkä koe tuskaa lintsata. Sitä odotellessa on hyvä tilaisuus hankkia koira ja kierrellä suomen kansallispuistoja sekä rämpiä päivästä toiseen suomen aina yhtä ihanassa säässsä, jossa tärkeintä ovat nämä: Asenne ratkaisee ja Ei ole huonoa säätä, on vain vääriä varusteita. Ja kahdeksan päivää siihen ku minusta tulee koiranomistaja.
Hoitokoirien myötä sitä on mielenkiintoisesti huomannut, että kuinka paljo ajatukissa koirat ovat vaikka niitä ei tietoisesti ajattele. Sitten kun on ollut vähän aikaa koira, esim. Viikon ja se lähtee pois huomaa tämän. Vähän väliä putkahtelee ajatuksia: "kelloan 17 pitiäisiköhän koiralle antaa ruokaa", "kello on 22 pitäisikö käyttää koirapihalla"," onkohan se ollut kiltisti sillä välin kun olin poissa", "onkohan se iloinen kun tulen takaisin", "mihin aikaan pitäisi herätä aamulla että ehtii käyttää koiran kunnolla pihalla?" Ja aina yht' äkkiä havahtuu, että ai niin eihän kotona ole koiraa, ei tarvitse viedä koiraa ulos, ei ruokkia, eikä siellä ole kukaan odottamassa kun tulen kotiin.
Valitettavasti en osaa järjellisesti kuvailla miltä tuntuu kun ei ole koiranomistaja. Ehkä se tuntuu siltä, että ei ole velvoitteita ketään kohtaan ja saa tehdä mitä huvittaa. Toisaalta se tuntuu siltä, että kotona ei ole ketään joka odottaisi sinua ja moneen paikkaan pitää mennä ihan yksin. Ei koiranomistajalla voi olla rahaa enemmän kuin omiin tarpeisiin, koiranomistajalla on rahaa lähinnä koiran tarpeisiin. Mutta mikä olisi parempi sijoituskohde? Auton tai minkään vastaavan asian hankinta tuskin tulee ajankohtaiseksi pitkään aikaan ja ulkomaanmatkat ovat vain haaveilua vaikka niihin olisikin rahaa, koska ensinnäkin en tiedä mihin ensimmäiseksi haluaisin, mielenkiintoisia paikkoja on liikaa. Toiseksi kenet ottaisin mukaan, ihan yksin ei ole kiva mennä. Kolmanneksi kielitaito on hyvin heikko, pitäisi palkata tulkki. Neljänneksi koulusta ei viitsi lintsata kovin paljo ja ei ole syyslomia ei hiihtolomia, joulua vietän mieluusti perinteisin menoin ja Suomen kesä on niin ihana, että silloin tuntuisi vähän hassulta lähteä mihinkään. Siis, aivan hyvin voin sijoittaa pennoseni koiraan ja matkustaa sitten joskus kun a) tiedän mihin haluan b) löydän jonkun kenen kanssa lähteä c) opin englantia ja d) en ole enää koulussa, josta en raaski lintsata tai omatuntoni on paatunut ja velvollisuudentunto kadonnut enkä koe tuskaa lintsata. Sitä odotellessa on hyvä tilaisuus hankkia koira ja kierrellä suomen kansallispuistoja sekä rämpiä päivästä toiseen suomen aina yhtä ihanassa säässsä, jossa tärkeintä ovat nämä: Asenne ratkaisee ja Ei ole huonoa säätä, on vain vääriä varusteita. Ja kahdeksan päivää siihen ku minusta tulee koiranomistaja.
Kuvia pentujen ell tarkastuksesta ja BAER kuulotesteistä. Minun tulevalla karvakamulla on kaikki kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti