Lemmikinomistajan vastuu

Nyt kun koiran hankinta on ajan kohtainen aihe on tullut mietittyä monia siihen liittyviä asioita, mm. Sitä, että kuinkas sitten kun koirasta aika jättää. Kaikki, joilta on joskus lemmikki kuollut varmasti tietävät miltä se tuntuu. Kun kyse on omasta koirasta, joka toivon mukaan on ehtinyt elää yli 10 vuotta, tunneside omaan lemmikkiin on valtavan vahva. Jotkut tutkimukset osoittavat, että lemmikin menettäminen on yhtä vaikea asia kuin läheisen ja rakkaan ihmisen menettäminen.
Minulla itsellä ei ole vielä juurikaan kokemusta lemmikin menettämisestä. Ainakaan koiran. Voin kuitenkin kuvitella miltä se tuntuu ja uskon, että se mitä voin kuvittella on varmasti vain murto osa siitä surusta ja tuskasta, mitä menetys aiheuttaa. On jotenkin raadollista, että kun ottaa lemmikin pitää miettiä jo sen kuolemaa, mutta koen että asia on hyvä tiedostaa jo ennen lemmikin ottamista. En tosin tiedä onko siitä jotakin apua tulevaisuutta ajatellen, mutta on tärkeä miettiä mihin on ryhtymässä. Joku viisas on kirjoittanut: koiran ikä on lyhyempi, koska se oppii nopeammin sen mikä on elämässä tärkeintä: elä hetkessä ja täysillä, nauti siitä mitä teet, rakasta. On myös sanottu, että koira on ainut olento, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään.
Joka tapauksessa moni päätyy ottamaan koiran, vaikka tietää luopumisen tuskan olevan edessä. Kuitenkin koira ja sen jakama pyyteetön rakkaus, kaikki hyvät ja hienot asiat mitä koiran kanssa voi tehdä, se kaikki mitä vain koirat voivat meille opettaa - on sen arvoista.

Koiraan liittyvä vastuu on muutenkin valtava. Koira ei pysty itse itseään auttamaan millään tavalla, vaan sen elämä on puhtaasti ihmisen käsissä. Koko sen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen on ihmisen harteilla. En koe sitä itselleni mitenkään taakaksi, mutta sen tiedostaminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Yksi asia, joka usein unohtuu monilta lemmikinomistajilta ja ylipäänsä eläintenomistajilta on vastuu huolehtia siitä, että eläin saa toteuttaa lajityypiillistä käytöstään niin hyvin ja niin paljon kuin mahdollista. Myönnän itsekkin aikanani vähätelleeni asiaa ja pitäneeni sitä ns. Hienosteluna. Onneksi olen sittemmin havahtunut ajattelemaan asiaa toisin. Asiaa voi konkretisoida kuvittelemalla, että joutuisi itse elämään huoneessa, jossa on valkoiset tasaiset seinät ja kattoikkuna, josta näkyy korkeintaan pilviä ja toisinaan ohi lentäviä lintuja. Ruuaksi tarjoiltaisiin säännöllisin ajoin mahantäyttävää, mutta ei millään tavalla mielekästä ruokaa. Satunnaisesti saisit tavata jonkun ihmisen, joka puhuisi samaa kieltä kuin sinä, mutta muuten kohtaisit vain henkilöitä, jotka puhuvat täysin käsittämätöntä kieltä. Sinulta vaadittaisiin hillittyä ja tietyt säännöt täyttävää käytöstä, vaikka et aina ymmärrä miksi näin pitäisi toimia. Ulos tuosta kopperosta pääsisit pahimmillaan ainoastaan vessaan. Tälläistä pahimmillaan voi olla koiran elämä. 
Ja koska eläin ei itse pysty juurikaan vaikuttamaan elämäänsä, vastuu on meillä, ihmisillä. En pidä itseäni minään hurjana eläinsuojeluaktivistina tai vastaavana. Mutta olen sitä mieltä, että eläimistä on huolehdittava kunnolla ja huomioitava mahdollisimman hyvin niiden lajityypillinen käytös. On tekopyhää väittää, että pitää eläimistä tai ne ovat tärkeitä, jos eläimet selvästi voivat huonosti. Monesti eläinten kohtelua perustellaan sillä, että koska ne eivät tiedä paremmasta mitään niin niillä on ihan hyvä olla. On totta, että eläin ei voi tietää sellaisesta mitään, mitä se ei ole kokenut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö eläin voisi paremmin mikäli olosuhteet olisivat paremmat. Erilaisia tilanteita ja syitä eläinteen huonosti pitämiseen on toki paljon, esimerkiksi omistaja voi väsyä tai rahat voivat loppua. Silloin kuitenkin pitäisi pohtia olisiko parempi laittaa eläimet pois tai hankkia apua. Lopuksi sanottakoon, että lähtökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan että ihmiset pitävät eläimiä, olivat ne sitten lemmikkejä tai tuotantoeläimiä, jos eläimien hoidossa pyritään kaikin keinoin edistämään niiden hyvinvointia.

Miten tämä liittyy oman koiran hankkimiseen on, että haluan huolehtia kaikkien tulevien eläimieni hyvinvoinnista mahdollisimman hyvin. Ennen kaikkea haluan kiinnittää huomiota koiran luontaisten käyttäystymistarpeiden tyydyttämiseen. Monesti sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Toki tietoisuus eläimen tarpeista luo itselle velvollisuuden edistää niiden täyttymistä, mutta mielestäni tässäkin asiassa asenne ratkaisee. Itse ajattelen, että mm. Erilaisten virikkeiden keksiminen koiralle on itsellekkin hauska harrastus ja että kun koira voi hyvin siitä on myös minulle enemmän iloa. Ja se että koirasta on omistajalleen iloa on syy miksi kyseinen lemmikki yleensä hankitaan. Poikkeuksena toki työkoirat, mutta en usko että ihminen joka viis veisaa koirista hankkii sellaista edes työkoiraksi.