Pohdintoja kerrostaloasumisen ihanuudesta osa 2

Edellisessä postauksessa unohtui mainita, mitä kaikkea on tapahtunut maaliskuun 2016 jälkeen. Olen käynyt Italiassa, Jämillä, Ukkohalla-Paljakassa ja syöttellää on tullu käytyä uudelleen. Tänä vuonna loppu keväästä tein viikonloppuretken Nuuksion kansallispuistoon, kesällä ajettiin tyttö porukalla 180km kahteen päivään (ekana päivänä 120km, toisena 60km) Poriin ja reilu viikko sitten kävin päiväretken Oulangalla. Paljon hienoja juttuja ja uusia kokemuksia on mahtunut tuohon hiljaiselon aikaan. Jokaisesta voisi toki kirjoittaa vieläkin omat postauksensa, mutta eiköhän mennä eteen päin.
   Koska edellinen teksti perustui lähinnä epäkohtiin, otetaan tällä kertaa hieman positiivisempi asenne.

Aloitetaan vaikka polkupyörävarastosta. Ensinnäkin fakta on se, että varastossa on aivan liikaa pyöriä. Monet pyöristä on sellaisia, että niitä ei käytetä lainkaan. (kumit tyhjinä jne.) Koska piti keskittyä positiivisuuten, hyvä asia on se, että tässä talossa sentään on pyörävarasto. Naapurilla ei ole.
    Mitä tulee ikkuna näkymään, se on mitä mainioin. Yksi 7. kerroksen hyödyistä on se, että käytännössä asun puiden yläpuolella. Tästä syystä ikkunasta ei näy kun pala toista kerrostaloa ja puita. Ennen kuin muutin, puhuin siskon kanssa, että " Sen talon kolmella sivulla on taloja ja tietä. 7. kerros on niin korkealla, että tuskin siinä ikkunan edessä mitään puita on". No kuinka ollakkaan, kun muuttopäivänä astuin kämpän ovesta sisään, keittiönikkunan edessä törrötti mahtavan kokoinen lehtikuusi. Muilta osin kämppä kyllä oli oikein hyvä: tilava ja valoisa. Alkuun tuo mokoma puu totisesti ärsytti. Miten ihmeessä onnistuin muuttamaan juuri siihen asuntoon, jonka ikkunan edessä on puu? Sittemmin tavallaan omin tuon puun. Armas ikkunapuuni (jolla on monta muutakin lempinimeä) on paljon luotettavampi sään näyttäjä kuin foreca ja ilmatieteenlaitos yhdessä.
      Yksin asumisessa hyviä puolia on monia. Ensinnäkin kukaan muu ei liikuttele tavaroita asunnossa kuin minä itse. Kaikki tavarat siis pysyvät visusti siellä mihin ne olen itse laittanut. Toiseksi ei tarvitse huolehtia kenenkään muun asioista eikä siivota muiden jälkiä. Jos jotain on tehty tai tekemättä se on täysin omaa ansiota tai oma vika.
      Vaikka kaupungissa eittämättä on monia huonojakin puolia, hyviin kuuluu ehdottomasti, että välimatkat ovat lyhyitä ja kulkeminen on helppoa ilman autoa. Moneen paikkaan pääsee kaikista nopeiten polkupyörällä eli ilmaiseksi. Lisänä saa paljon liikuntaa ihan huomaamatta. Nykyisessä asuinkaupungissani on lisäksi varsin paljon viheralueita ja ulkoilupaikko, latuja, pururatoja yms.

Kaikken kaikkea olen oikein tyytyväinen tähän paikkaan.

Kuvia Oulangalta:

                                                                Kiutaköngäs

                                                         Ounasjoen rannalla